Nyt on tullut se aika vuodesta, kun kasvu käynnistyy. Auringon valo sisälle paistaessaan on huomattavasti voimakkaampi kuin kaikkien asennettujen lamppujen loiste. Laitoin kolme viikkoa sitten pienille loppu kesästä juurtuneille hieman lisää multaa juurien alle. Nyt näkyy jo paljon uutta juurikasvua ja yksi lehtipari on tullut lisää.
Minun tyylini tällaisten istutuksessa on se, että annan muodostuneen juuren olla koskemattomana uudessa mullassaan. Mielestäni tällainen toiminta edesauttaa tasaisemman juuriytimen syntymistä. Olen huomannut, että kun pienen pistokkaan laittaa suoraan isoon purkkiin, juuren menevät mahdollisimman pitkälle, pohjaan saakka, mistä kosteutta löytävät. Ja kasvi tekee purkin pohjalle tuuhean juurimaton. Pahimmassa tapauksessa kokonaan purkin ulkopuolelle, jos kastelu on vain aluslautaselle. Tällaiset juuret vioittuvat usein, ainakin minun mullanvaihdoissani. Ja sitten suuri kasvi voi olla kokonaan pienen juurinarun varassa taas aloittamassa kasvuaan. Tämän ehkäisee mielestäni hyvin vaiheittain kasvatettu juuristo.
Tämän tapainen juuren kasvatuskaan ei tuo ikuista auvoa kasville ja sen kasvattajalle. Koska näyttää sille, että sisuksenkin juuri haluaisi uusiutua viimeistään noin muutaman vuoden kuluessa pistokkaan otosta. Jos sisusjuuri on tällöin liian tiivis kokonaisuus se voi mädäntyä kertaheitolla. Tämän äkkää siitä, että kasvi yrittää silloin korjata tilannetta laittamalla uutta juurta ylempää varresta. Viimeistään silloin on juuren möyhintä -tyyppinen istutus ajankohtainen. Mutta tästä tiedosta ei kuitenkaan pidä säikähtää, sillä nopeamman ja rehevämmän kasvun alun kasville takaa asteittainen purkin koon lisäys.
Ihania pistokastouhuja toivotellen
Heli Joela
Suomen pelargoniyhdistys ry 