Kevät on mukavaa aikaa, mutta samalla se tuo lisää haastetta pelargonin hoitajalle. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta kuumana. Toisina päivinä taas on todella pilvistä ja sumppuista. Aurinkoisten ja pilvisten päivien vaihteluiden tuomat nopeat muutokset pelargonien tarvitsemissa nestemäärissä on huomattu aiheuttavan pientä päänvaivaa. Lehtitilavuudet lisääntyvät, kasvit miettivät suuren kukinnan aloittamista, mutta het’sillään ei ihminen hoksannutkaan olla paikalla kastelukannua tarjoamassa. Ja taas kävi perinteisesti Quantock Double Dymondilleni. Nyt sain tooodella suuren määrän pistokkaita, koska halusin kasvattaa yhden ison.
Näin keväisin herää halu muuttaa 5 vyöhykkeeltä etelään. Kuinka ihanaa olisi tarjota pelargoneille pidempi kasvukausi. Vaikka nyt eletään jo huhtikuun paremmalla puolella, täällä näkyy hiihtäjiä. Lumi sitoo aika paljon viileyttä itseensä ja vaikka kinokset näyttävät madaltuvan noin 10cm päivävauhdilla näillä 10 asteen päivälämpötiloilla aurinkoisina päivinä, kestää vielä tovin, ennen kuin saavutetaan vaikka Liedon kuukauden takainen tilanne. Niin no lukija varmaan tässä kohtaa tuumaa: ”mutta eikös tällä tyypillä ollut lamput takaamassa ympärivuotinen kasvu??” Jo vain, mutta ulko/terassi/kasvihuone aurinko on vaan niin paljon parempi kasvattajana ja elon elvyttäjänä. No mutta sitten taas ajattelee, olisinko hidaskäänteisenä tyyppinä selviytynyt siitä aikaisemmasta keväästä etelässä. Ehkä kuivuus olisi yllättänyt minut triplanopeudella, siis olisinko itse herännyt kevääseen siellä aikaisemmin? Elävätkö etelän ihmiset siis runsaamman elämän kaiken kaikkiaan? Kun täällä vielä keitetään vahvaa kuumaa sumppia, että voi henkäillä höyryä lumikinosten suuntaan etelän nainen lipoo jo sormiaan herkullisen varhaisperuna-ateriansa jäljiltä. Mutta onneksi jotkut Pelargonit kukkivat täälläkin jo ikkunalaudoilla, huh.
Heli Joela
Suomen pelargoniyhdistys ry 