Taimien kasvu ja vanhojen leikkaus

 

logo

Luonnonpelargonien taimet ovat kasvaneet todella hitaasti. Yksi P. Papilionaceum on roteva ja muut ihan onnettomia lankoja. Olen silti toiveikas. Minulla on taimet aina viruneet ohuina ruipeloina tosi pitkään. Ei puhettakaan sellaisista tukevista vihreistä kasvimassoista, joita ihailen (ja kadehdin) monissa nettikirjoituksissa. Mutta mutta. Poikkeuksellisen tukeva yksilö saattaa enteillä tulevien vuosien parempaa menestystä. Jos vielä opin lannoittamaan sopivasti, niin saatan saada vehreät pellot taimipurkkeihin!

Onko teillä muilla näin hentoista kasvua?

kuva2_1

Tässä häpeällinen kuva. Kiinnittäkää huomionne tuohon yhteen tukevaan, niin voitte edes hiukan arvostaa kasvattajaminääni.

Leikkasin vanhat pelargonit. Ne muodostivatkin jo sotkuisen viidakon ikkunalaudalla. Huomaamatta ne olivat kasvaneet talven aikana. Jotenkin niitä ei tarkkaile kunnolla talvella. Kunhan hengissä pysyvät –asenteella kastelen ja nypin kuivat lehdet pois. Ehkä sitä tarvitsee itsekin lepokauden?

Kylläpä ne muuttuivat leikkaamisella! Raikastui koko ikkunalaudan yleisilme.

kuva-2_2

Ennen leikkausta (vas) ja Uuteen kasvukauteen (oik)

Helmikuun terveisin!

one pink rambler

Tuulikki-Pielikki kirjoittelee

Hei, kirjoitan ensimmäistä kertaa blogia. Aiemminkin on tehnyt mieli, mutta en ole tohtinut omaa blogia tehdä. No nyt tuli oivallinen tilaisuus kirjoittaa tänne yhdistyksen sivuille.

Ajattelin jatkaa kissanhiekkateemalla, jonka One Pink Rambler ansiokkaasti jo aloitti. Lähinnä mielessäni on pistokkaiden juurrutus kissanhiekassa. Sitä on monesti kyselty Facebookin Pelargoni-ryhmässä, joten laitan tänne muistiin asioita siitä. Pistokkaiden oton aika alkaa olla käsillä ja jotkut ovat tainneet sen jo aloittaa. Perinteisesti kaiketi Matin päivän tienoilla 24.2 alkaa pistokkaiden otto. Silloin alkaa valon määrä olla riittävää kasveille.

Pistokkaita voi juurruttaa yhtä hyvin tietysti myös mullassa tai vedessä. Mikään näistä ei varmaankaan ole sen parempi kuin toinen, mutta itse olen mieltynyt kissanhiekkaan.

Kissanhiekaksi pitää valita paakkuuntumaton, moler-pohjainen kissanhiekka. Sitä löytyy kaupasta esimerkiksi Sokoksen Rainbow-merkkistä Kevyt kissanhiekkaa. (Ostin eilen 8 litran pussillisen, alle 3 euroa maksoi.) K-kaupalta löytyy myös vastaavaa. Rainbown kissanhiekka on hajustettua ja huuhtelen sen aina ennen käyttöä. Kasvit eivät tuosta hajusta välitä, mutta minä en tykkää haistella sitä. Siksikin on hyvä huuhdella hiekka, koska se pöllyää jonkin verran. K-kaupan vastaava tuote on hajustamatonta.

Lisäksi tarvitaan vielä läpinäkyviä kertakäyttömukeja tai miksei lasejakin, jos sellaisia on ylimääräisiä. Astian on hyvä olla läpinäkyvä sen vuoksi, että juuret näkyvät heti, kun ne ilmestyvät. Ei tarvitse arvailla, että onkohan tämä juurtunut vai ei!

tp-kuva-4

Ja sitten varsinaiseen asiaan. Muki täyteen hiekkaa ja pistokkaat sinne. On makuasia laittaako ensin pistokkaat ja sen jälkeen vasta hiekan. Märkään hiekkaan pistokkaat uppovat minusta helpommin. Kuivan hiekan laitan yleensä pistokkaiden päälle. Oman tavan löytää, kun on tätä tehnyt jonkin aikaa. Mutta tärkeää on, että muistaa laittaa mukiin nimilapun. Huomenna ei enää muista, mikä pistokas se oli.

tp-kuva-3

Loraus vettä päälle ja valmista on. Laitan hyvin maltillisesti vettä. Katson ettei pistokas lillu vedessä. Ylimäärisen veden kaadan pois, jos vahingossa lorahtaa liikaa. Kapillaari-ilmiö nostaa veden mukin pohjalta pistokkaan käyttöön. Märkänä hiekka on punaruskeaa, mutta kuivuttuaan vaaleaa. Vasta kun hiekka on kuivunut laitan uudelleen vettä pistokkaalle.

tp-kuva-5

Pitänee vielä perustella, miksi pidän eniten kissanhiekassa juurruttamisesta.

Se on minusta tosi siistiä hommaa verrattuna esimerkiksi multaan istutettaessa. Hiekka on kuin karkeaa hiekkaa eikä sottaa niin paljon kuin jos mullan kanssa touhuaisi. Mukavampaa tuoda keittiön työtasolle kissanhiekkaa kuin multaa.

Hiekan voi uudestaan käyttää. Keitän hiekan ennen uudelleen käyttöä, etten levitä mahdollisia taudin aiheuttajia.

Pistokas pysyy hyvin pystyssä hiekan tukemana. Varsinkin syksyn pistokkaat hyötyvät kissanhiekasta enemmän, koska vedessä pistokkaat alkavat syksyllä mätänemään helpommin oman kokemukseni mukaan. Kissanhiekkaa kastellaan vain sen verran, että se juuri ja juuri pysyy kosteana. Syksyn pistokkaat talvetan kissanhiekassa.

Tällaisia kokemuksia minulla on kissanhiekassa juurruttamisesta.

 

 

Pelargonielämää

Pelargonit ovat vaan niin ihania! Minulla pelargonit elelee kuumalla kesäparvekkeella. Talvella vien ne aina varastokellariin (ei kylmä) ja kastelen muutaman kerran talvessa. Ruukun päällä musta jätesäkki tai paperipussi, koska varastossa on ikkunat. Maalis- huhtikuussa, jos elonmerkkiä näkyy, tuon ruukut sisälle. Leikkaan reippaasti ja toivon, että kasvu lähtee käyntiin. Tämän talvetus-systeemin olen oppinut äidiltäni, joka on 89-vuotias ja talvettaa pelargonit yleensä aina onnistuneesti.

Ystävältä saan pistokkaita ja ostan niitä myös hyötykasviyhdistyksen taimitorilta Annalasta (Helsingissä). Puutarhamyymälät ovat melkein toinen kotini keväällä. Toissa keväänä ostin ”jokerin” hyötykasviyhdistyksen taimitorilta. Myyjä ei siis tiennyt, mikä pelargoni se on. Oli mielenkiintoista seurata, minkälaiset kukat siihen tulee. Ja vielä erikoisempaa oli, että kasvin yhteen oksaan oli tullut kaksiväriset kukat. Sain sen talvetettua ja viime kesänäkin se kukki ja kasvoi upeasti. Ja toivottavasti vielä tänä kesänäkin. Olen ristinyt sen Annalaksi ostopaikan mukaan. Samassa ruukussa yritti viime kesänä kasvaa valkoinen kerrottu pelakuu, mutta ”Annala” ei juuri antanut kasvutilaa. Laitan kuvan teille siitä, jos vaikka joku sen tunnistaisi!

16649339_10154554664173533_8066114846792523719_n

’Annala’

16473506_10154554664903533_8588222019068261765_n

Lähikuva ’Annalasta’

Pelargoniterveisin Anjuska