Mullan vaihto

Mullan vaihtaminen pelargonille on yksinkertaista aina siihen saakka, kunnes ei enää haluaa kasvattaa purkin kokoa. Sitten kun halutaan pitää purkki ja kasvi sen kokoisina kun ne ovat ja halutaan antaa kasville taas uudet eväät purkkiin rehevyyttä ja runsasta kukintaa varten, on tarpeen opetella uusi tapa vaihtaa mullat. Varoitus: tämä vaatii hieman rohkeutta, mutta kun tämän on tehnyt ja näkee, kuinka kukka palkitsee hoitajansa, saa itselleen lisää rohkeutta kohdata taas uusia haasteita. Pelargonien juurilla on taipumus ampaista mahdollisimman kauas etsimään kosteutta ja ravintoaineita. Jos aikaisemmassa purkinvaihdossa hyppäys pienemmästä suurempaan purkkiin on ollut liioitteleva, käy niin, että suoraan pohjaan menneet uudet juuret jättävät juuretonta multatilaa. Tästä syystä mullan pitäisi olla melko kuivaa ennen kuin otat multapaakkua pois ruukusta, ettei painavan multapaakun paino katkaise juuria. Aseta sanomalehteä tai muu alunen, jolla keräät vanhat mullat bioon, aluseksi. Irrota multa purkista pyöräyttämällä veitsimäinen terä purkin sisäpinnan reunoja myöten. Tarkoitus on irrottaa kevyesti, ei leikata juuria poikki. Tämä on tarpeen varsinkin, jos käytät saviruukkuja. Ota toisella kädellä ote kukan tyvestä ja mullan pinnasta. Kumoa purkkia ja ota se pois toisella kädellä. Pieni napautus pohjaan voi olla paikallaan, jos purkki ei meinaa heti irrottaa otettaan. Kun juuripaakku on irti, näkee yllättävän paljon. Silloin voi selvitä syyt esim. huonolle kasvulle, joita voivat olla vaikka vääränlainen multa, kuivuus, märkyys, ilmataskut… Kun juuripaakku on turvallisesti toisessa kädessäsi ala kutitella juuria pohjasta toisen käden sormilla. Poista näin multaa 20-25% purkin koosta riippuen 2,5-3cm, isossa purkissa olleesta jopa 10 cm. Samalla poista pinnalta siihen ilmestyneet puun ja turpeen epämääräiset kappaleet ja kauttaaltaan kaikki muu mahdollisesti homeitiöitä houkuttava maatuva materiaali. Pesaise purkki halutessasi ja laita pohjalle 1cm ihanaa kompostimultasekoitetta.

Huomioi kuohkeus ja pienimolekyylisyys (ei turveklönttejä tai halon kappaleita). Kompostimultaseos voi olla esim. 0,3 osaa talven yli ollutta kompostia, 0,5 osaa valikoitua pussimultaa ja 0,2 osaa hiekkaa. Pinnalle 2cm enemmän kuin mitä siinä oli. Jolloin kasvi laskeutuu hieman alemmas ja näyttää tuuheammalle. Pinnalle laitetaan joko samanlaista tai mukailtua seosta, joka sisältää esim. 0,2 osaa kompostia, 0,6 osaa kasvuturvetta, 0,1 perliittiä ja 0,1 hiekkaa. Voit tässä käyttää myös mykorritsa-sientä. Tarkoitus on houkuttaa uutta juurta tulemaan varresta,

jolloin kasvi ikään kuin ”tuoreentuu” ja se innostuu laittamaan lisää sivuhaaroja. Eteen voi tulla myös tilanteita, joissa joutuu tekemään hätä pelastuksen huonolla hoidolla olleelle kasville. Tällöin voi kutitella multa paakkua kauttaaltaan ja arvioida purkin koko kokolailla uudelleen, mielellään pieneen päin. Ei haittaa, että purkin joutuu taas saman vuoden aikana vaihtamaan isompaan, parempi niin. Pikkuhiljaa isonnettu purkki kasvattaa paremman juuraston.

Heli Joela

Uuden Pelargonin ihme

Uusi pelargoni on aina ihana ihme. Ja niitä tapahtuu! Uuden pelargonin voi saada siemenkasvatuksesta, jos on saanut pölytettyä emokasvia toisella kasvilla. Ja joskus käy semmoinen ihme, että uusi oksa on kokonaan omanlaisensa kasvi (sportti) kuin emokasvi. Tästä hyvä esimerkki on Anita, Australian Pink Ramblerin sportti. Tämä pitää huomioida pistokkaiden otossa myös silloin kun haluaa säilyttää saman lajin. Se riski on aina olemassa, jos laittaa eteenpäin kukkimatonta pistokasta. Kasvi ei välttämättä ole sellainen miksi sitä luuli, tai millä nimellä se myytiin.

Anita

Edellisen kesän siemensato oli taas mielenkiintoinen. Minä uusia lajikkeita haluavana kasvattajana laitan siemenet itämään heti ne kerättyäni. Ensimmäiset sirkkalehdet ovat aina ilo nähdä. Jippii, se iti! Seuraavat lehdet ovat vielä mielenkiintoisempia. Siemenet keksivät vaikka minkälaista hauskaa ulkomuotoa itselleen. Saman emokasvin siemenet voivat tuottaa hyvinkin erinäköisiä kasveja. Ensimmäisten onnistumisteni kanssa tein niin, että odotin kukan ensin ja päätin sitten, otanko pistokkaita vai en. Nykyisin kun kasvi on tarpeeksi suuri, otan siitä pistokkaita joka tapauksessa. Kyllähän pelargoneille aina paikkoja löytyy! Se on parempi myös emokasvin tulevaisuutta ajatellen. Siitä saa myöhemmin enemmän pistokkaita, kun on pitänyt huolen haaroittumisesta alusta lähtien. Kun kasvi on jo pitkällä, voi sitä alkaa houkutella kukkimaan. Sehän se on tärkeintä koko hommassa, nähdä se kukka! Vaikka lehdet olisivat kuinka ihania tahansa, jos kukka ei ole erikoinen ja suorastaan huumaava, ei sillä ole jatkokasvatusarvoa sen suuremmin kuin oman pihan koristeena. Heti kun kukka on nähty ja sillä on erityisiä piirteitä, kukka kuvataan ja napataan pois ja kasvi asetetaan erikoishyvälle kasvatuspaikalle. Kuukauden parin päästä otetaan uusi setti pistokkaita. Kesällä kaikkien annetaan kukkia. Ja kukkia vertaillaan keskenään. Todennäköistä on, että kukkaset ovat samannäköisiä. On myös käynyt niin, että jollain kasvilla on tummempaa tai vaaleampaa sävyä kukassaan. Myös muuttuminen elinolosuhteiden vaihtuessa on hyvä ottaa selville jo ennen mahdollista rekisteröintiä.

Rekisteröitävä kasvi tulee olla uusi. Kasvin on hyvä olla ollut tarkkailussa ainakin kolmen pistokassukupolven ajan, jotta kasvin voidaan arvioida pitävän ominaisuutensa jatkossakin. Kaikki uusi ei välttämättä ole säästämisen arvoista. Kukat aina toki löytävät käyttönsä, mutta arviointi: kannattaisiko tämä pelargoni rekisteröidä, on hyvin tärkeää. On olemassa jo lukematon määrä lajikkeita ja ulkomailla päällekkäisen näköisiä lajikkeita. Siitä syystä on hienoa, että pelargoneja listataan virallisesti.

International Register of Pelargonium Cultivars on PAGS:n (Pelargonium and Geranium Society) ylläpitämä rekisteri, johon myös suomalainen kasvattaja saa oman uuden pelargonin listattua. Siellä on listattuna yli 17 tuhatta pelargonilajiketta. http://www.thepelargoniumregister.com on sivusto, jolle kuka tahansa voi rekisteröityä katsellakseen ja rekisteröidäkseen oman pelargoninsa. PAGS on voittoa tavoittelematon yhteisö, mikä pitää rekisteriä apurahan turvin. Pelargonia rekisteröidessä ilmoitetaan paljon tietoa, jota käytetään paitsi lajin tunnistamiseen ja kuvaukseen, myös nettisivujen käytännön toimivuuteen. Niin, että kyseinen pelargoni on helppo löytää hakusanoilla. PAGS:n henkilökunta on mukavaa ja he vastaavat kysymyksiin ystävällisesti.

Helin Unelma

Olen itsekin rekisteröinyt pelargonin kerran. Yhdestä pelargonista tuli todella uusi ja niin hieno, että suuri rima ylittyi. Sen tiheä kasvutapa on pelargonille suhteellisen harvinainen ja kukkakin on kaunis ja omanlaisensa. Täytin The Pelargonium Register:in kaavakkeen ja lähetin sen täynnä jännitystä. Laitoin sähköpostia noin kuukauden kuluttua ja kysyin, että onko jotain täydennettävää, kun en ole kuullut asiasta vielä mitään. Sieltä vastattiin kiittäen, että kirjoitin, eivät olleet joka päivä tarkistaneet tulleita hakemuksia ja asiaa ei vielä oltu siellä katsottu. Sen jälkeen ei mennyt kuin päivä ja pelargonini oli listoilla. Mikä riemun tunne!

Heli Joela

Kärpäsiä!

Näköhäiriö. ja toinen. Mitä tämä on, mitä näen ohikiitävinä mustina vilahduksina? Kärpäsiä! Iik! Tätä en olisi toivonut näkeväni. Siinä kävelee yksi ja siinä toinen. Nyt saan niistä jo paremman kuvan. Laihempia kuin perinteinen banaanikärpänen, musta, herkän näköinen. Ne näyttävät olevan kiinnostuneita samoista asioista kuin minäkin. Tämä purkki tässä, jota liikautan, ja Oho ja sieltä kävelee purkin reunaa pitkin mokoma mullasta ulos ja perässä sen kaveri. Laihempia ja vielä heiveröisempiä kuin nuo äsken näkemäni. Uusia! Niitähän syntyy lisää! Purkki on optimaalisen kuivan oloinen ja se jättää kärpäselle sopivan kulkuväylän supistuneen mullan ulkoreunoilla. Valmistaudun mullan vaihtoon. Otan kiinni kasvin tyvestä ja multapaakun päällisestä toisella kädellä ja kippaan purkin toisella. Ahaa, kamalaa! Mullassa on pieniä valkoisia palloja. Astetta kamalammaksi näyn tekee se että, osa palloista on kiinnittynyt toisiinsa valkoisen härmän avulla. Aloitan putsaamaan multaa pois. Ensin poistan multaa siitä missä pahimmalle näyttää, mutta putsaus etenee huokailustani huolimatta syvemmälle ja syvemmälle juuren tyveen. Lopulta päädyn pesemään loput mullat juurista laihalla mäntysuopaliuoksella. Nyt ihmettelen, miksi ihmeessä olen alkanut käyttää perliittiä, vermikuliittiä ja mineraalihiekkaa multaseosta parantamassa, kun tällaisen hysterian hetkellä ei voi luottaa siihen mikä on multaan kuuluva valkoinen ja mikä ei. Kasvi saa uutta multaa juurilleen ja uudet valkoiset kikkareet, suoraan pusseista. Kipaisen kaupassa, nyt on kiire! Tuon kotiin litukaisen, mutta sitäkin arvokkaamman paketin tahmaisia muovinpaloja. Luen ja katson havainnekuvat. Ahaa, tämän pitäisi olla helppoa. Ensin takaa ohut suojamuovi pois ja sitten asetetaan haluttuun paikkaan. Asetan sen ikkunaan melko alas. Sitten yritän repäistä suuremman suojakalvon pois. Sitten kiinnitän sen uudelleen ikkunaan. Sen jälkeen yritän irrottaa suojakalvon uudelleen. Tätä toistuu muutaman kerran, kunnes otan toisen käden sormet apuun ja jotain painin tyyppistä tapahtuu – ja ha haa lätkä on ikkunassa! Ja omat sormet yltäpäältä tahmassa. Harjoitus tekee mestarin.

Pyydystettyjä harsosääskiä

Onneksi kärpäsiä on paljon ja kärpäsansoja paketissa useita, niin en voi lopettaa ilman kunnon harjoitusta. Pari päivää rääkin jälkeen kasvi näytti hieman pöllytetylle, mutta sitten hyvälle valopaikalle asetettu toipuja alkaa tukevoittaa lehtiasentoaan ja laittaa uusia piippoja kasvuun. Ansojen käyttö oli tarpeenmukaista. Parin viikon päästä niihin on kertynyt useita kärpäsiä ja huone näyttää rauhallisemmalle. Multia vaihdellessani en ole onneksi toisissa pelargonipurkeissa enää havainnut ällöttäviä valkoisia palloja.

Harsosääski on 2-4mm pitkä hento pitkä jalkainen sääski. Sillä on epätasaiset pitkät tuntosarvet ja läpikuultavat suonia, lehden tyyliin, omaavat pyöreä kärkiset siivet. Ne munivat multaan ja munasta tulee toukka. Valkoisia toukkavaiheita on kolme, jonka jälkeen kotelosta kuoriutuu itse sääski, noin kuukauden kuluttua munimisesta. Toukat ja kärpäset syövät kaikkea orgaanista, mutta rakastavat pienien pelargonipistokkaiden hentoja juuria ja juurtumiskohdan kasvua. Aikuiset harsosääsket syövät myös hentoja kasvin varsia ja lehtiä. Harsosääsken toukkia syövät petopunkki ja isosukkula-mato. Näitä voidaan käyttää biologisena torjuntana ja harrastaja saattaa saada niitä kotiinsa esimerkiksi ruukkukasvatetun salaatin mukana. Onneksi harsosääsken toukkia poistaa myös kasteluvedessä käytetty mäntynestesaippua. Lisää tietoa löytyy esimerkiksi: https://biotus.fi/biologinentorjunta/kasvihuone/harsosaasket/, http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/sisahyonteiset/kasvit_ja_kukkaruukut/kukkakarpaset.html

Heli Joela