Pelargonit ovat kaikki aivan ihania. Eniten pidän sellaisista lajikkeista missä perinteinen voimakas tuoksu on hieman vaimeampi. Olen tosin huomannut, että niin ovat varmasti muutkin ajatelleet, sillä nimelliset pelargonit pääsääntöisesti ovat hieman tuoksuttomampia. Tuoksut ovat myös moninaiset, pelargonin tuoksu ei välttämättä aina ole se perinteinen tuoksu vaan hyviä tuoksuja on paljon erilaisia. Paljon myyty ja marketeista löytyvä Huiskulan tuottama Rosetta on yksi esimerkki tästä, se tuoksuu vienosti ruusulle. P. Australen tuoksu on mielestäni ihanan karnevaalimainen ja jokainen harrastaja jää koukkuun Dr. Westerlundin vahvaan sitruuna-aromiin. Kun avaan oven kukkaishuoneeseen, ilmavirta käy ja lehdet liikahtavat hieman, ihan kuin tervehtiäkseen. Silloin lähtee liikkeelle vienoja tuoksuja. Minä nykyisellään, kun hajuaistini on ehkä hieman turtunut perinteiselle pelargonin tuoksulle, haistan ihanan lehtivihreän.
Lähemmässä kasvien liikuttelussa tuoksut ovat jo voimakkaammat. Joku tuoksuu tärpätille, joku raikkaalle, joku hedelmälle ja joku kurpitsansiemen öljylle ja jostain ei saa hajua vaikka kuinka hieroisi lehteä. Luulen, että suuri osa pelargonien viehättävyydestä johtuu juurikin niiden tuoksuista. Voisin hyvin kuvitella, että pelargonit nimenomaan houkuttavat hoitajaa ympärilleen hyörimään tuoksumalla hauskasti. Voi olla, että puolustuskyvytön kukkien ihailija jää tuoksuun vangiksi ja ainakin alitajuisesti haluaa kokea sen uudelleen. Olisiko tuoksu juuri se, millä pelargoni palkitsee hoitajansa ja hoitaa ihmistä siitä kiitokseksi?
Heli Joela
Suomen pelargoniyhdistys ry 