Pelargonin kasvattaminen mininä

Viime kesänä alkoivat kasvatuskokeiluni sammaleen kanssa. Se alkoi siitä syystä, kun muut kertoivat saaneensa sammaleessa juurtumaan sellaisiakin lajikkeita, minkä kanssa muutoin voi ilmetä juureton olotila. Niin sain minäkin juurtumaan esimerkiksi p. tetragonumin. Kokeilunhaluisena ihmisenä kokeilin myös vaikuttaisiko sammal esim. juurtumisnopeuteen muillakin. Istutin yhden pienen Unelman alun myös sammaleeseen. En ollut sekunttikellon kanssa paikalla ja itseasiassa juurien syynääminen oikean rahkasammaleen välistä on hieman vaikeampaa kuin normaalista turpeesta, joten en tiedä kuinka nopea juurtuminen oli. No oikeastaan kasvualusta tälle kyseiselle pelargoninalulle oli 75% rahkasammalta, 10% akvaariosta poistettua keitettyä 1-2mm kiveä ja kalkkikiveä ja 15% pistokasturvetta. Alusta oli aika niukkaa ja vähäenergistä. Varovaisen lannoittamisen aloitin noin 1kk kuluttua pistokkaan alustaan laitoista.

Ministi kasvatetun ja tavallisen Unelman erot

Kuvasta voi verrata normaalia 12 cm purkissa kasvatettua Unelmaa ja tätä mininä kasvatettua kasvia. Ero on aika suuri. Niin lehden kuin kukankin koko on huomattavan erilainen. Tämä kukkiva kuva on otettu noin 2 viikkoa sen jälkeen, kun aloitin lannoiteveden antamisen.

Tilansäästösyistä olen pitänyt joitakin uusia lajikkeita tämän kokeilutyylin inspiroimana minikasvatuksessa tähän asti vuotta. Ne laitoin loppukesästä vain puhtaaseen hiekkaan, seramikseen ja tuoreeseen rahkasammaleeseen, ilman turvetta. Näiden pistokkaiden juurtumisprosentti oli 100. Nyt lisäsin niillekin hieman turvetta tuuhean juurimaton alle. Ne ovat kasvattaneet koko syksyn aikana mahdottoman tieheän juuriston, mutta lehtien kasvaminen on ollut todella niukkaa. Ne ovat tehneet vain noin yhden tai kaksi lehtiparia loppukesästä alkaen. Kitukasvuista, voisi joku sanoa, mutta ovatpahan sentään hengissä. 

Mininä pidettyjä

Jossain vaiheessa loppukesää/syksyä olin lopettanut pienen Unelman mininäpitämisprosessin ja laitoin sen tavalliseen 9cm purkkiin mehukkaampiin multiin. Syksyn ja talven aikana se on kasvattanut lampun alla suhteellisen reheviä lehtiä. Ja vaikka hoitaja ei aina ole antanut sille sen haluamaa nestemäärää, on sen lehtiluku siitä huolimatta vielä aika korkea.

Ensimmäisen kuvan mini jo puolivuotta 9cm purkissa asuttuaan, taas lajilleen tyypillisen normaalikokoisena.

Mininä pitäminen on ihan kätevää silloin, kun haluaa talvettaa tiloihin nähden enemmän lajikkeita, kun mitä normaalikokoisena mahtuisi. Ja kyllä ne sitten siitä toipuvat kuitenkin.

Heli Joela

Pelargonin tuoksu

Pelargonit ovat kaikki aivan ihania. Eniten pidän sellaisista lajikkeista missä perinteinen voimakas tuoksu on hieman vaimeampi. Olen tosin huomannut, että niin ovat varmasti muutkin ajatelleet, sillä nimelliset pelargonit pääsääntöisesti ovat hieman tuoksuttomampia. Tuoksut ovat myös moninaiset, pelargonin tuoksu ei välttämättä aina ole se perinteinen tuoksu vaan hyviä tuoksuja on paljon erilaisia. Paljon myyty ja marketeista löytyvä Huiskulan tuottama Rosetta on yksi esimerkki tästä, se tuoksuu vienosti ruusulle. P. Australen tuoksu on mielestäni ihanan karnevaalimainen ja jokainen harrastaja jää koukkuun Dr. Westerlundin vahvaan sitruuna-aromiin. Kun avaan oven kukkaishuoneeseen, ilmavirta käy ja lehdet liikahtavat hieman, ihan kuin tervehtiäkseen. Silloin lähtee liikkeelle vienoja tuoksuja. Minä nykyisellään, kun hajuaistini on ehkä hieman turtunut perinteiselle pelargonin tuoksulle, haistan ihanan lehtivihreän.

Vasemmalta ylhäällä Anita vielä nupullaan, sen alla Elnaryds Alexis, ylhäällä taas Elnaryds Ljuvlika Julia sen alla Elnaryds Miranda, edessä keskellä Sweet Jess, tumma takana on Jurmalan Kahvila, sen edessä Lila, toinen Alexis ja kulmassa Appleblossom Rosebud

Lähemmässä kasvien liikuttelussa tuoksut ovat jo voimakkaammat. Joku tuoksuu tärpätille, joku raikkaalle, joku hedelmälle ja joku kurpitsansiemen öljylle ja jostain ei saa hajua vaikka kuinka hieroisi lehteä. Luulen, että suuri osa pelargonien viehättävyydestä johtuu juurikin niiden tuoksuista. Voisin hyvin kuvitella, että pelargonit nimenomaan houkuttavat hoitajaa ympärilleen hyörimään tuoksumalla hauskasti. Voi olla, että puolustuskyvytön kukkien ihailija jää tuoksuun vangiksi ja ainakin alitajuisesti haluaa kokea sen uudelleen. Olisiko tuoksu juuri se, millä pelargoni palkitsee hoitajansa ja hoitaa ihmistä siitä kiitokseksi?

Heli Joela 

Kevään ensimmäiset kukat

Uuden vuoden kunniaksi joka ikkunalaudalla on avattu kasvien keskinäinen Kevään ensimmäinen kukkija -kisa! Se on auki täällä nyt siksi, että Jouluksi kaikki pelargonit lopettivat tänä vuonna kukintansa.

Unelma

Viime keväänä pidin kirjaa kukkimisjärjestyksestä. Ihka ensimmäinen kukkija oli Elnaryds Miranda. Niin tai voiko niin nyt sanoa, se piti vain kuukauden mittaisen tauon kukinnassaan, minkä saattoi aiheuttaa joku kastelutekninen seikka. Seuraavaksi ampaisi kukkaan oman Unelman suurin emokasvi. Sitten ehti kukkaan Kaisan kevään uusi pistokastaimi. Sen olin ottanut poikkeuksellisesti aika pitkänä oksana. Noin 7 lehtihangan pistokas missä oli ollut helmikuun lopulla hervottomat kasvuvoimat. Se juurtui noin viikossa ja kasvatti kahdet uudet lehdet ja alkoi kukkia. Pienessä mullassa pidossa on jonkun sorttista taikaa. Poikasen jälkeen itse Kaisa, sitten pikku Unelma ja toinen vanha Miranda. Sitten kun nuppuja oli jo siellä täällä ikkunan edessä oleskelleilla kasveilla jäi kirjanpito siihen.

Kaisa Kallio

Keväisin minä annan kukkien kukkia. Jos olisi tilaa enemmän ja haluaisin niistä suurempia voisi olla viisasta ottaa nuput pois. Kukkia on jo ikävä ja vaikka vihreä lehtimatto on ihana ja kasvit ovat herkkiä kokonaisuuksia ja omia itsejään ilman kukkiakin, se on sitten niin voimaannuttavaa kun ne vihdoin kukkivat. Tee sinäkin tänä vuonna lista kukkimisen aloittaneista. Sitä on kiva tarkastella seuraavina keväinä.

Heli Joela