Kevät on iloinen asia jo sinänsä. Kun valon tulo lisääntyy, herää talviunesta ja näkee kaiken uusin valoin. Joku alkaa siivoamaan ja pelargoni-ihminen alkaa puuhastelemaan ihanien myös heräilevien hoidokkiensa kanssa. Putsataan kuivahtaneita pois ja tarkastellaan missä kasvaa. Ilo numero 1 on siinä, kun huomaa uutta ihanaa pikkukasvua siellä täällä. Samalla myös pyyhitään pintaa, mistä muodostuu 2. ilon aihe: Aah silmä lepää siistissä tilassa. Sinne mahtuu taas uusia: ilon aihe #3! Siitä surffailemaan uusien mahdollisuuksien perään: ilot # 4-25.
Omista kasvuun lähteneistä taimista on uusi ilo ottaa ystävälle myös pistokkaita kasvamaan. Nyt on trendikästä laittaa pienet pistokkaat ensin veteen juurtumaan, omaan juurrutusvaasiin, missä juurrutushormoonit asustavat. Eräs ihanimmista ystävistäni esitteli minulle vasta omien ihanien pienien vaasiensa kokoelmaa, iih. Niin ihania juurrutusvaaseja en ollut ennen nähnytkään. Ja sain iloa myös siitä, kun ihailin hänen kehittynyttä silmäänsä nähdä pienten juurrutusvaasien mahdollisuuksia sellaisissakin paikoissa mikä muille ihmisille aukeaa tavallisemmassa käyttötarkoituksessaan. Tällaisesta heitän esimerkiksi lasikarahvin korkin. Seuraava ilo on juuret! Juurijuhlia on nopeimmillaan vietetty meillä tänä keväänä jo kahden yön jälkeen. Juurien kasvun seurailu myös kasvin seuraavissa astioissa antaa iloa.
Siksi istutan pienet ensimmäiseen turveseokseensa läpinäkyvään muoviin. Juurien seurailun myötä tietää mille yksilölle laitetaan milloinkin lisää multaa juuren alle. Sekin on helppoudessaan yksi ilo, kun voi laittaa saman kasvin takaisin siihen samaan astiaan missä on ennestään tilaa enemmälle mullalle. Kun taimihyllylle alkaa tulla ahdasta, on suuri ilo antaa oma kasvattama taimi ystävälle! Iloista kevään jatkoa kaikille!
Heli Joela
Suomen pelargoniyhdistys ry 