Pelargoni-intoilija esittäytyy

Minulle iski into alkaa kirjoittaa blogia pelargoneista, koska koko ajan näitä ihania hoitaessa tapahtuu jotain mitä, haluaisi toisten kanssa jakaa. Ja täällä kotona toisia kiinnostaa enemmän muut asiat. Se on paljon se, että sietävät tätä kaikkea vihreyttä ja sitä, että lännen puolen ikkunoista ei näe ulos.

Olen onnellinen myös siitä, että omakotitaloon muutettuamme minä sain oman huoneen. Eli Pelargonit saivat oman huoneen. Täällä on juuri oikea lämpötila, ei liian kuuma, paitsi lamppujen porottaessa auringon paisteessa. Mutta aina illalla lamppujen sammuessa viileys vaivuttaa vihreyden yön ansaittuun lepoon.Sitä ennen olen yrittänyt tutkailla, onko kaikilla kaikki hyvin.

Sweet Jess

Tutkailuahan minä harrastan, koska itse hoito käy nopeasti, mutta hoitotarpeen arviointi ja tuumailu, sehän se aikaa vie. Mutta se on tärkeää, sillä silloin herää ideoita. Joskus joku kasvi ei enää jaksa. Jostain selittämättömästä syystä, mutta sitten muut saavat tilaa pörhistää lehtiä ja uusia pistokkaita mahtuu. Minä olen sillä lailla hassu, että yritän aina säästää kaiken, en tohtisi elävää heittää roskiin, joten pistokkaita otan melkein koko ajan.

Talvella otan pistokkaita niistä, jotka kuukahtavat, kevään kasvusesongissa kaikista ja paljon taas syksyllä. ”Kynnet syyhyävät” jo kevät hommiin ja osan niistä onkin jo saanut aloittaa. Ihanaa tutkailua ja kevätpuuhien aloittamisen rytmittämistä itse kullekin pelargoniharrastajalle!

Heli Joela